maanantai 23. lokakuuta 2017

Porrastreeniä kauniissa maisemissa

Jos haluaa pohjelihakset takuuvarmasti kipeäksi, kannattaa lähteä treenaamaan portaisiin. Mutta jos viimekertaisesta porrastreenistä ei ole hirveän kauan aikaa, niin sitten porrastreenistä saa kipeiden pohkeiden sijaan miellyttävän treenatun olon ja seuraavana päivänä rappusten kulkeminenkin onnistuu ilman voihkintaa :)


Porrastreenissä on paljon hyviä puolia:
  • Se on kokonaisvaltainen jalkatreeni
  • Myös yläkroppaa pystyy treenaamaan portaita hyödyntäen
  • Syke nousee ylös nopeasti ja treenin ei tarvitse olla pitkäkestoinen ollakseen tehokas
  • Portaiden lisäksi ei tarvita mitään välineitä 
  • Se on mahdollista kenelle tahansa, eikä tarvita esim. kuntosalin jäsenyyttä
  • Jos valitsee treenipaikaksi ulkona sijaitsevat portaat,  niin kaupanpäälliseksi saa raikasta ulkoilmaa ja pirtsakan olon


Porrastreeni voi äkkiseltään kuulostaa tylsältä, mutta jos pelkän perustikkaamisen sijaan haluaa vaihtelua treeniin, niin vain mielikuvitus on rajana. Mielikuvitus ei kuulu minun vahvuuksiini, mutta silti tulee mieleen monia tapoja:
  • Juokse portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
  • Juokse portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös askelkyykäten joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös sivuttain joka toista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös joka kolmatta askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)
  • Hypi portaat ylös luisteluhypyillä
  • Hypi vuorojaloin paikallaan kahta askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös yhdellä jalalla jokaista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös yhdellä jalalla joka toista askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)
Vaikkapa näistä tavoista voi koota itselleen sopivan setin ja toistaa sen esimerkiksi 3-5 kertaa. Halutessaan kipuamisten väliin voi portaiden ylä- tai alapäässä pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä, jolloin syke vähän laskee ja seuraavaan kipuamiseen löytyy taas enemmän puhtia. 



Innostuin porrastreenistä muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt treenaamassa. Tämäkin treeni on mukavampaa porukassa ja onnekseni olen saanut viime aikoina seurakseni 1-3 hyvää ystävääni. Treenikaveri edessä kiinni kirittävänä tai takana niskaan hengittämässä antaa kummasti lisää potkua jalkoihin. Jo pienikin vauhdin lisäys nostaa syketasoa yllättävän paljon. Ja toisaalta, jos kisailu ei nappaa, niin portaissa voi hyvin treenata yhdessä, vaikka vauhti olisikin erilainen.

Lauantaina kävimme isännän ja pikkumiehen kanssa lemppariportaissani Naantalin Kuparivuorella. Puiset portaat laskevat alas meren rannalle ja päättyvät laituriin, josta kesäisellä kelillä voi vaikka hypätä uimaan treenin päätteeksi. Tällä kelillä uiminen ei käynyt mielessä, mutta maisemia ihailimme, ihmettelimme tyyntä merta ja vähän harmittelimme sitä, että vene tuli nostettua talviteloille muutama päivä sitten.

Pikkumies veteli päiväuniaan portaiden yläpäässä ja me kävelimme vuorotellen portaat alas ja kipusimme ylös milloin milläkin tavalla. Päälle vielä reipas kävelylenkki pururadalla. Tuli tehtyä hyvä treeni ja samalla vietettyä mukavaa aikaa yhdessä.


Vastapäisellä rannalla Sauli ei näyttänyt olevan kotona :)


Tänään alkoi Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennus, joten aamu alkoi runsaalla aamiaisella, eikä ainakaan vielä voi valittaa dieetin aiheuttavan nälän tunnetta... ennemminkin päinvastoin :)

Ihanaa syksyistä alkuviikkoa kaikille!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Projektin alkupäivien tunnelmia

Yhteenvetona: alkuinnostus on edelleen voimakas ja fiilis on loistava :)



Tämä ensimmäinen viikko oli tarkoitus soveltaa omassa päässä olevia aiempia treeni- ja ruokaohjeita. Salilla treenasin kuten normaalisti, ensin maanantaina yläkroppaa ja sitten tiistaina alakroppaa, vähän sekalaisesti sen mukaan, mitä välineitä/laitteita sattui olemaan vapaana. Treenikaverini kanssa todettiin, että tuli tehtyä hyvät treenit, vaikkakin tiesimme, että ensi viikolla treenit sen kuin paranevat, kun ryhdytään noudattamaan ammattilaisten ohjeita.

Torstaina ilmestyivät Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksen ruoka- ja treeniohjeet ja uteliaasti ryhdyin heti tutkimaan niiden sisältöä. Lupaavalta vaikutti, enkä malttanut olla testaamatta ensimmäistä salitreeniä heti seuraavana päivänä. Treenin jälkeen olin taas vakuuttunut siitä, että ammattilaiset osaavat hommansa. Treeni tuntui tehokkaalta ja fiksusti rakennetulta. Samalla päätin, että otan pitkästä aikaa käyttöön salivihon. Näin tulee aina aloitettua oikeilla painoilla ja saa keskittyä tekemiseen paremmin. Ja onhan se mukava seurata paperiltakin kehittymistä, kun painomäärät toivottavasti vähitellen nousevat. Nykyisellään on tullut liikaa tehtyä suht samoilla painoilla. Kyllähän se lihaskuntoa ylläpitää, mutta kehittymistä ei juurikaan tapahdu.

Tähän ensimmäiseen viikkoon mahtui siis kolme salitreeniä ja sen lisäksi tähän mennessä kolme aerobista treeniä hyödyntäen aurinkoisia syyskelejä. Maanantaina, torstaina ja perjantaina lenkit rattaiden kanssa, pääosin kävellen. Harvoin tulee lähdettyä täältä Naantalista Turkuun lenkkeilemään, mutta kun Turussa kävimme muissa asioissa, niin päätin yhdistää samaan reissuun silakkamarkkinat ja tunnin reippailun jokirannassa. Kyllä kannatti! Jokirannassa on aina kiva kävellä ja Turun linnan puisto oli mahtavassa syksyisessä loistossa.



Tänään lauantaina vielä yksi aerobinen treeni, mahdollisesti porrastreeni, jos portaat eivät osoittaudu liian liukkaiksi, kun mittari näyttää -3 astetta. 

Treenailuun ei siis ole tullut suurtakaan muutosta tuota uutta salitreeniä lukuunottamatta, mutta ruokavalio on kokenut isomman muutoksen. Hyvällä omatunnolla voin sanoa, että mitään epäterveellistä en ole syönyt. Ja olen pyrkinyt pitämään ateriavälit 3-4 tunnin pituisina. Proteiinipatukoihin addiktoituneena on pakko myöntää, että liian moni ateria on tullut korvattua patukalla, mutta niiden määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti aiempiin viikkoihin verrattuna :) Veden juontia olen lisännyt ja sen takia ravannut vessassa paljon. Alla olevassa kuvassa on tämän viikon yleisin ateriani: marjoja ja rahkaa. Nämä annokset maistuivat eilen kävelylenkin jälkeen itselleni ja äidilleni :)

Ruokailun muuttumisen seurauksena kroppa on alkanut puhdistua ja ilokseni voin todeta, että kun projektia on kulunut 6/35 päivää, niin aamupaino on tippunut 1,4kg. Hyvä alku oli odotettavissa, koska viime viikonloppuna tuli herkuteltua. Tästä eteenpäin homma tulee vaikeutumaan ja paino varmastikin ryhtyy jumittelemaan ja välillä vähän nouseekin.


Fiilis on siis hyvä ja motivaatio korkealla. Eikä ihme, koska hyvät tuloksethan ovat mitä mainioin motivaattori. Motivaatioon liittyen voin suositella kuuntelemaan Vertti Harjuniemen haastattelun, johon satuin törmäämään YouTubessa etsiessäni kuunneltavaa kävelylenkille.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan syksyn väriloistosta ulkoillen :)

tiistai 17. lokakuuta 2017

Täydellinen kroppa, kiitos heti

Olisihan se ihanaa asua täydellisessä kropassa. Voisi pukeutua mihin tahansa vaatteeseen ja aina vaatteet istuisivat hyvin. Housut eivät koskaan kiristäisi vyötäröltä, eikä vatsamakkaroita näkyisi kireänkään paidan läpi. Juostessa mikään paikka ei hölskyisi, vaan tuntisi itsensä timmiksi mimmiksi.


Kaikki tuo on saavutettavissa, mutta ollaan realisteja ja todetaan, että kaikkien naisten vartalot eivät ole muokattavissa esimerkiksi Rita Niemi-Mannisen kaltaisiksi täydellisiksi veistoksiksi. Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa omanlaisensa kiinteä kroppa, mutta miksi se on monille niin vaikeaa? Tuloksia pitäisi saada heti, mielellään selvästi näkyviä ja pysyviä muutoksia. Ja mielellään siten, ettei tarvitsisi kovasti hikoilla, ja saisi kuitenkin halutessaan herkutella, ainakin iltaisin tai edes viikonloppuisin :D

Itse olen yksi niistä monista normaalipainoisista suomalaisista naisista, jotka ovat oikeastaan aina jonkinlaisella dieetillä, ja pääosan ajasta ilman kovin selkeitä tuloksia. Minulle ei ole suotu luonnostaan hoikkaa vartalotyyppiä, vaan joudun tekemään töitä normaalipainossa pysymisen eteen. Liikuntaa harrastan varmasti keskimääräistä enemmän, 3-7 kertaa viikossa. Punttisalia, kävelyä, porrastreeniä, joskus juoksua (lentopallosta olen jo toista kautta kestävällä tauolla). Olen käynyt läpi muutamat Fitfarmin nettivalmennukset ja niistä olen omaksunut perusterveellisen ruokavalion osaksi elämäntapaani, mutta rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että noudatan sitä ehkäpä noin 60% ajasta.

Lähes päivittäinen liikunta ja pääosin terveellinen ruokavalio auttavat minua pysymään kohtuullisessa kunnossa ja niiden avulla pääsin eroon lähes kaikista raskauskiloistakin. Mutta kohtuullinen kunto ei tätä haaveilijaa tyydytä, vaan haluan päästä erittäin hyvään kuntoon ja haluan olla tyytyväinen peiliin katsoessani. Tosin en tiedä olisinko siltikään tyytyväinen, vaikka isojakin muutoksia onnistuisin saavuttamaan... ainahan ihminen haluaa enemmän ja enemmän :)


Tuo riittäköön alustukseksi... ja sitten itse asiaan. Täydellinen kroppa varmastikin pysyttelee aina jossakin takaraivossa pidemmän tähtäimen haaveena, mutta lyhyemmän tähtäimen tavoitteeksi olen nyt ottanut viiden ylimääräisen kilon hävittämisen viiden viikon aikana. Ja tämä projektini alkoi eilen :)

Ihana pikkumiehemme syntyi tammikuussa ja helmikuun lopulla pystyin aloittamaan treenaamisen vähitellen. Kevään ja alkukesän aikana karisi mukavasti noin 17 kiloa, mutta sitten tuli kesä ja iso kasa tekosyitä, joilla perustelin itselleni epäterveellisempää syömistä. Sen seurauksena viimeiset kolme kiloa ovat jääneet kummittelemaan pääosin vatsan, lantion ja reisien tienoille. Tarkka lukija varmastikin huomasi, että tulin juuri kirjoittaneeksi, että raskauskiloja on jäljellä kolme ja tavoitteena on nyt viiden kilon karistaminen. Tämä kuvaa luonnettani melko hyvin :)

Muutamaa päivää pidempää liikuntataukoa en ole pitänyt aikoihin, sillä nautin urheilusta sen verran paljon, että pääkoppani joutuu koetukselle, jos en pääse hikoilemaan. Ainoa pidempi liikuntatauko viime vuosien aikana on ollut raskauden kolme viimeistä kuukautta, jolloin olin ehdottomassa liikuntakiellossa. Liikuntaosio on siis melko hyvässä jamassa määrän suhteen, mutta laadullisesti löytyy varmasti parannettavaa.

Isoimmat epäkohdat löytyvät syömisestä. Sanotaan, että laihdutuksessa liikunnan rooli on noin 20-40 prosenttia ja loppuosa liittyy siihen, mitä ihminen laittaa kurkustaan alas. Vaikka syön noin 60 prosenttisesti siten kuin pitäisi, niin eipä ole ihme, ettei tuloksia tule, kun ruokavalion merkitys on noin suuri.

Ruokavalio siis kuntoon 99-100 prosenttisesti ja tarkempi ote liikunnan laatuun, niin eiköhän tuloksia ala taas tulla. Jee!! :)

Minimoidakseni sen riskin, että tämä alkuinnostus lopahtaisi muutaman päivän sisällä, päätin osallistua viikon päästä alkavaan Fitfarmin "Viimeiset 5 kiloa" -nettivalmennukseen. Se sopii tähän projektiini kuin nenä päähän ja antaa varmasti lisäpotkua ja ohjeet järkevään tekemiseen. Netistä löytyvän kuvauksen perusteella tuo valmennus pitää sisällään kolme koko kropan salitreeniä viikossa, mikä kuulostaa yllättävän vähältä. Mutta hyvä niin, koska tuohon määrään pystyi sitoutumaan myös hyvä ystäväni, jonka sain houkuteltua mukaan tähän projektiin ainakin salitreenien osalta. Treenaaminen kaksin on aina mukavaa. Mielenkiinnolla odotan torstaita, jolloin tarkemmat ohjeet pompsahtavat valmennuksen nettisivulle osallistujien tutustuttaviksi.

En luonnollisestikaan voi jakaa tuon valmennuksen yksityiskohtaisia ohjeita, mutta muilta osin projektini kuulumisia ja mietteitä voi seurailla täällä blogissa tulevien viikkojen aikana :)


Mukavaa ja energistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Nuoret siivoavat useammin

Selaillessani edellislauantain Aamuset-lehteä (juu kyllä, vähän myöhässä) pysähdyin lukemaan tarkemmin artikkelia, jonka mukaan nuoret siivoavat useammin. Mielenkiintoista, miksiköhän on näin ja kuka niin väittää?

Artikkelin mukaan nuoret pitävät siivouksesta vanhempia ikäluokkia enemmän ja myös siivoavat useammin. Artikkelissa viitataan tutkimukseen, jonka on teettänyt Serla kesäkuussa 2017. Tutkimuksen mukaan nuoret suhtautuvat siivoukseen positiivisesti, koska palkintona siitä odottaa puhdas koti. Siivouksesta itseä palkitaan myös kukilla, hyvällä ruoalla tai leffaillalla.

Kyllä tuo tutkimustulos kuulostaa ihan uskottavalta. Ja on aika hienoa, että muutosta on tapahtunut tuohon suuntaan.


Itse olen aina arvostanut siisteyttä, mutta erityisesti nyt äitiyslomalla olen todennut, että mitä enemmän kotona viettää aikaa, sitä tärkeämmäksi kokee kodin puhtauden ja siisteyden.

Pienestä pitäen olen ollut järjestelijä. Vaatteet pitää laittaa järjestykseen kaappiin, lehdet pitää olla kauniisti pinoissa (jos niiden ylipäätään on pakko olla näkyvillä), kengät pitää nostaa heti kenkätelineeseen, kaikki ylimääräinen kama tulee korjata pois silmistä jne. Kun tavarat on järjestyksessä, niin mieli lepää ja silloin pystyn rauhoittumaan ja rentoutumaan. Käytännön arjessa tuo kaikki ei aina toteudu, ja tiedostan, että se aiheuttaa turhanpäiväistä stressiä. Aiemmin olen ajatellut, että minkäs sitä luonteelleen mahtaa... mutta nyt kun lattialla kierii pikkumies levitellen lelujaan ympäri kämppää, on asiaan pitänyt opetella suhtautumaan vähän rennommin :) Toisaalta, kun lattiapinta-ala täyttyy leluista, niin muuhun siisteyteen täytyy kiinnittää enemmän huomiota, ettei kokonaisuus muodostu liian suureksi kaaokseksi. Kun lelut kerää pois pikkumiehen nukkumaanmenoaikana, niin silloin päivän voi aloittaa ja lopettaa tyytyväisin mielin. Ja kunhan pikkuinen oppii kävelemään, niin lelujen kerääminen omille paikoilleen tulee olemaan ensimmäisiä opeteltavia asioita :)


Entäpä sitten järjestys vs puhtaus? Jos aika ei riitä kaikkeen, niin priorisoin järjestyksen. Pölypalleroita saattaa löytyä pöytien alta ja ovien takaa, enkä koe sitä yhtä häiritsevänä kuin esimerkiksi keittiön tasoilla lojuvia astioita tai tuolien karmeille jätettyjä vaatteita. Tosin nykyään imurin varteen on pakko tarttua useammin, ettei pikkumies ole yltäpäältä pölyssä lattioita nuohotessaan. Lattioiden pesuakin on pitänyt harrastaa vähän useammin ainakin pikkumiehen lempipaikkojen osalta, koska hänestä lattian tunnusteleminen kielellä on kovin hauskaa puuhaa... Yök :D

Imuroinnista tuli muuten mieleeni, että olen äärettömän tyytyväinen viime jouluna lahjaksi saamaani varsi-imuriin! Onneksi satuin ennen joulua mainitsemaan lahjatoivomukseni ystävälleni, joka neuvoi toivomaan sellaista imuria, joka on ihan oikeasti tehokas. Markkinoilla on kuulemma paljon hyväksi mainostettuja, mutta todellisuudessa aika tehottomia vempaimia. Pukki oli sitten valinnut Powerista tällaisen, myös ulkonäöltään minua miellyttävän imurin, joka on osoittautunut oikein hyväksi:


Kun keskuspölynimurin pitkän letkun esiin ottaminen ei houkuttele (eli aika usein), niin pikasiivous hoituu näppärästi tuolla varsi-imurilla :)


Unelmana aina siisti koti.... Täysin mahdotonta :D mutta pienillä jokapäiväisillä pikasiivouksilla ja säännöllisillä isommilla siivouksilla voi päästä lähelle unelmaa. Ja kuten lehtiartikkeli ehdottaa: siivousmusiikkia taustalle soimaan, niin homma sujuu mukavammin :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Instagramin lumoissa

Kun alkukesästä aloitin kirjoittelemaan blogia, ajattelin sen olevan mukava uusi harrastus, johon äitiyslomalla löytyy ajoittain aikaa pikkumiehen nukkuessa tai leikkiessä itsekseen. Ja ajattelin myöskin, että blogin kautta pystyn hyödyntämää innostustani valokuvaukseen.

Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että päiväunien aikaan olen mieluummin laittanut kuulokkeet korviini ja lähtenyt rattaiden kanssa kävelylenkille. Ja kun pikkumiehen unet ovat lyhentyneet kolmesta tunnista yhteen tai kahteen tuntiin, niin eipä siinä pitkän lenkin lisäksi juuri muuta ehdi. Ja niinä aikoina, kun pikkumies nykyään jo viihtyy hetkellisesti itsekseen leikkien, aika kuluu pääosin kotitöiden merkeissä.

Päivän rauhallisin hetki ajoittuu meillä monesti aamiaisen jälkeiseen aikaan, jolloin pikkumies viihtyy hyvin syöttötuolissa tutkiessaan lelujen pieniä yksityiskohtia ja häärätessään mummilta saadun, pikkumiehen enon ikivanhan leikkipuhelimen kanssa. Teoriassa tuolloin voisi ehtiä kirjoittelemaan blogia, mutta käytännössä kuitenkin jatkuva lelujen nostaminen lattialta ja pikkumiehen kovaääniseen höpötykseen osallistuminen katkaisee ajatusta sen verran usein, että järkevän tekstin tuottaminen on melko mahdotonta :)



Mutta blogin myötä olen tutustunut aiempaa enemmän myös Instagramiin. Aktiivinenkaan Instagram-tilin päivittäminen ei vaadi samalla tavalla keskittymistä kuin blogi, joten se soveltuu tähän elämäntilanteeseen helpommin. Aikaa se kyllä vaatii, mutta erilaista aikaa... Ei haittaa, vaikka homma keskeytyy. Yksi postaus vaatii vain lyhyen tekstin ja yhden kuvan, joten pienessäkin ajassa saa aikaan jotain julkaisukelpoista, eikä ainoastaan luonnostilassa roikkuvia blogipostauksia :)

Kuten tämän blogin Instagram-tiliä tai Facebook-sivua seuraavat hyvin jo tietävät, hyödynnän noita aamupäivän pieniä rauhallisia hetkiä nättien aamiaisten väsäilyyn :) Kyllähän tuon ajan voisi varmasti fiksumminkin käyttää, mutta jostain syystä olen hurahtanut sommittelemaan aamiaisannoksia ja rakentamaan kuvista omanlaistani IG-feediä.

Alussa postailin Instagramiin vähän kaikenlaisia kuvia. Sitten keskityin ruokiin ja kukkiin ja sittemmin olen keskittynyt lähinnä smoothie-tyyppisiin aamiaisiin ja välipaloihin. Kovasti mieli tekisi myös muunlaisten kuvien julkaisuun siellä Instassa ja niitä varten olen suunnitellut toisen tilin perustamista. Saa nähdä tuleeko sellainen tässä joku päivä tehtyä :) Mutta tällä hetkellä löytyy vain yksi tili: @unelmaajaunelmia. Tässä sieltä muutamia maistiaisia:












Pahoittelut niille blogini seuraajille, jotka ovat toivoneet ahkerampaa kirjoitustahtia. Ehkä jossain vaiheessa aikaa kirjoittamiselle löytyy enemmänkin, mutta pienempinä annoksina puuhasteluani voi seurata tuolla Instagramissa :) Satunnainen blogin kirjoittelu ilman aikataulupaineita ja valokuvien napsiminen ja postailu on juuri sellainen mukava harrastus, joka tyydyttää tämän äitiyslomalaisen tarvetta johonkin omaan puuhasteluun. Kirkkaimpana ja rakkaimpana päiviäni sulostuttaa kuitenkin tuo ihana pikkumies, joka taitaa juuri heräillä terassilla päikkäreiltään. Tänään vettä tulee sen verran reippaasti taivaalta, että kävelylenkki ei houkutellut tippaakaan :)

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

P.S. Suosittelen Instagramia teillekin, jotka ette vielä siihen maailmaan ole tutustuneet :)
Linkki: Instagram

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syksyiset sisustustrendit

Aurinkoinen syksyinen keli houkutteli lähtemään rattaiden kanssa kävelylle pikkumiehen päiväunien aikaan, mutta siitä huolimatta päätin jäädä sisälle selailemaan jo joku aika sitten postilaatikkoon ilmestynyttä Hobby Hallin syyskuvastoa.



Tämä lukuhetki olkoon minulle viikonlopun pieni annos sisustushömpötystä Habitaren jäädessä harmillisesti väliin. Messujen osalta täytyy tyytyä fiilistelemään parhaita paloja niiden sisustusbloggareiden tarinoista, jotka paikalle ovat ehtineet. Esimerkiksi omat suosikkini Oma Koti Valkoinen ja Inspired by Love tarjoilevat kattavan annoksen messukuulumisia ja ihanan paljon kuvia.

Syksyn sisustustrendejä tutkiessa ei tarvitse kauaa miettiä, mikä on nyt in. Kuten jo Hobby Hallin kuvaston kansilehtikin kertoo: lämmintä ja rosoisen rentoa. Seinät on maalattu melko tummin sävyin, tekstiilit ovat aiempaa tummempia ja kaikessa sisustuksessa värimaailma on hyvin luonnonläheinen. Kodikasta, kaunista, pehmeää ja toinen toisiinsa täydellisesti sopivia sävyjä. Myös Ikean kuvastossa ja tavaratalossakin on huomattavissa samat suuntaukset.

Ei hullumpaa, mutta omaan kotiin en osaa kuvitella näitä trendivärejä. Oma mieltymykseni valkoista kohtaan ei ole laantunut, vaan ehkä jopa entisestään syventynyt. Vaaleaa, mielellään ihan valkoista, selkeää ja pehmeää. Yritän pohdiskella pystyisikö tämän syksyn trendejä jotenkin fiksusti pienissä määrin soveltamaan omaan kotiin.... mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta. Ehkäpä meidän kodissa syksy tulee näkymään perinteiseen tapaan vain ahkerasti poltettavin kynttilöin. Ja myös takka tuo ihanaa tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin.

Jotakin pientä kuitenkin aina voisi hankkia.... Hobby Hallin kuvastosta houkuttelevimpana mieleen jäivät kauniit meriheinäkorit, joita voisi käyttää vaikka lelukoreina olohuoneen nurkassa, ja beiget tyynynpäälliset, jotka saattaisivat sopia sohvan kulmaan.



Nuo pari pientä ostosta eivät edes tekisi kovin suurta lovea kukkaroon. Tosin tällä hetkellä hankintoja täytyy pohtia entistä tarkemmin, kun äitiysloma on kohtapuolin muuttumassa hoitovapaaksi ja sitä kautta tulotaso laskee lähes nolliin... Säästämiseen liittyviä asioita on tässä viime aikoina tullut pohdittua, joten siinä voisi olla hyvä aihe postauksellekin :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)

tiistai 12. syyskuuta 2017

KonMari - liioittelua?

Liian pitkän blogihiljaisuuden jälkeen päätin taas istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Inspiraation siihen sain ryhdyttyäni muutama päivä sitten järjestelmälliseen siivoukseen, tavoitteena siivota ja järjestellä koti kokonaisuudessaan, pala palalta :)

Jo pitkään olen suunnitellut KonMaritusta. Työkaverini innoittamana luin pari vuotta sitten KonMari-kirjan ja siitä lähtien asia on muhinut takaraivossani. Kuulostaa niin houkuttelevalta: pääsisi eroon kaikesta turhasta tavarasta, kaappeihin tulisi tilaa ja kirjan lupausten mukaisesti saavuttaisi hyvän ja seesteisemmän olon. Ja mikä parasta, ei tarvitsisi enää koskaan ryhtyä vastaavaan tavaran raivaukseen, koska uuden ajattelutavan myötä kaapit ja koko koti pysyisi siistinä.

Jotenkin tuo kaikki kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. En ikipäivänä usko, ettei ylimääräistä kamaa kertyisi kaappeihin tuon operaation jälkeen. Mutta toisaalta, miksi sitä ei kannattaisi kokeilla?

KonMari-ajattelutavan mukaan pitäisi luopua kaikesta, mikä ei tuota iloa. Mutta jos joku tavara ei tuota minulle iloa juuri tällä hetkellä, niin voinhan silti joskus tarvita sitä tai joku muu perheessä voi tarvita sitä. Liian hankalaa, joten projektin aloittaminen on jatkuvasti viivästynyt.

Täydellinen KonMaritus vaatisi paljon aikaa ja myös sen, että kaikki perheenjäsenet osallistuisivat. Siksi olinkin ajatellut, että pyrin edes jonkinasteiseen lopputulokseen siten, että käyn läpi edes kaikki omat tavarani. Mutta tuossa ajatuksessa harmitti jo etukäteen se, että oman tavaramääräni vähentyessä muiden tavarat tulisivat varmasti valtaamaan sitä vapautunutta säilytystilaa ja sitä kautta homma menisi kuitenkin läskiksi.

Onko KonMari siis liioittelua ja käytännössä mahdotonta useamman henkilön taloudessa?

Ehkä täydellinen KonMaritus on mahdotonta, mutta se ei tarkoita, etteikö kaappeja silti kannattaisi siivota ja etteikö turhasta tavarasta kannattaisi hankkiutua eroon.

Keväällä odottelin isännän kesälomaa. Sitä maagista muutaman viikon aikaa vuodesta, johon ihmiset lataavat suuria odotuksia ja kuvittelevat ehtivänsä tekemään vaikka mitä. Kesäloman alettua päivät vain kuluivat, eikä projektin aloituksesta ollut tietoakaan. Odottelin sadekelejä, jolloin varmasti ehtisi kaappien kimppuun. No eipä ehtinyt silloinkaan, vaikka sadekelejä kyllä kesällä oli ihan riittämiin.

Mutta sitten vihdoin... muutama päivä sitten illalla hampaita pestessäni ryhdyin huvikseni tyhjentämään vessan hyllyä, ilman sen suurempaa pidemmän tähtäimen suunnitelmaa. Turhat tavarat lensivät roskiin ja lopputulos hymyilytti sen verran, että palasin takaisin nukutettuani pikkumiehen unten maille. Saman käsittelyn saivat myös vessan laatikot, seuraavana päivänä pari keittiön laatikkoa ja hyllyä, sitä seuraavana päivänä pikkumiehen vaatelipasto jne.





Tämä vähitellen eteneminen näyttää sopivan minulle huomattavasti paremmin kuin suureen operaatioon ryhtyminen. Nähtäväksi jää miten tehokkaasti projekti lähtee etenemään. Nyt muutaman päivän aikana olen kantanut roskikseen kolme muovikassillista tavaraa, tosin suurta määrää selittää myös se, että olen käynyt läpi kuivamuonakaappeja, mistä jostakin käsittämättömästä syystä aina löytyy poistettavaa, vaikka nuo kaapit aika usein tuleekin raivattua.

Haaveena on kaikesta turhasta tavarasta luopuminen ja aina siistinä pysyvä koti. En tiedä toteutuuko tuo haave koskaan, mutta ainakin sitä kohti voi pyrkiä, hylly tai laatikko kerrallaan.


Mukavaa syksyistä viikkoa! Mitäpä, jos sinäkin siivoaisit tänään vessan hyllyn hampaita pestessäsi? :)